Stone-hengessä
Blogi käsittelee suomalaista Curlingia kaikilta pyöreän kiven kanteilta.
keskiviikko 27. elokuuta 2014
Takaisin jäätikölle
Joillekin meistä mennyt kesä lienee ollut lämmin paratiisi ja toisille meistä, kuten allekirjoittaneelle, jonkinlainen maanpäällinen tuskien taival. Olkoon, kesä on nyt ohi ja syksy saapuu ja sitä myötä jatkuvat taas Curlingpeijaiset joka puolella. Varovaiset harjoitukset alkavat joillakin luultavasti jo syyskuun alusta, jotkut lämpenevät hitaammin.
Parasta on kuitenkin, että kausi alkaa taas. YES !!
Kuten muinaiset Stonehengen druidit saivat jokasyksyisen kutsunsa kokoontua taas jäätyneille lammille pelinsä ääreen. Kutsu kuului silloin näin ja kuulukoon se edelleen.
After the hottest summer since forever,
After five long, hot, torturing months,
After 20 weeks of agony through fiercely blazing finnish summer
After 150 days without the friendly touch of your partners in fellowship,
with ice-cold ice
with stone-hard stones
With Stonehenge spirit of "the dozen druids"
and with not-shaved and rampant beards
They are about to come back
They will raise from their summer nest holes
They will wander yet again to the nearest temple of idolatry
They will start their odd winter rituals and ceremonies
and start fighting regally and honestly for the kingdomship of the rings.
Ice is yours !
tiistai 27. toukokuuta 2014
Jääurheilulajien arvoista
Jääkendo, siis monelle suomalaiselle tutummin jääkiekko, herättää tunteita yli lajirajojen. Ainakin se on näillä jäärihmastojen peittämillä niemillä, notkoilla ja saarelmilla ylenpalttisen tolkuttomasti puhuttu aihe. Ottamatta tällä kertaa kantaan sen väkivaltaiseen ja jonkinlaista "soturiperinnettä" ihailevaan luonteeseen, on lajissa tietenkin paljon hyvääkin. Ainakin se saa kansan puhumaan joka vuosi joukkueurheilun lainalaisuuksista ja lajin kehittämisestä.
Maassa on aina kevään korvalla noin neljä miljoonaa jääkiekkoasiantuntijaa. Itse yritän pysytellä diplomaattisen etäisyyden päässä lajista, mutta kiteytettäköön nyt oma näkemykseni: Vihaan jääkiekon väkivaltaista luonnetta, mutta jokin syvällä kumpuava eläimellisyys aina silloin tällöin minustakin piipahtaa esille, kun vastustajan robotti ajelee suomalaiselta tajun kankaalle.
Syntyy vihan tunne ja se ei ole ikinä, missään asiassa koskaan, hyvä juttu.
Lajin, siis jääkendon, arvomaailmaa en missään olosuhteissa enää nykyisin hyväksy. Aikuiset tehkööt, mitä huvittaa, mutta kun jo "Uran" alusta (jopa 7-vuotiaana) ja siis lapsesta lähtien pelaajia kiihotetaan kilpailemaan keskenään, puhutaan änäristä, fyrkasta, teini-iässä naisista, hienoista autoista ja niin edelleen... Kyllä, minäkin olen ollut siellä B-junnujen lätkäkopissa kuuntelemassa, kun uhotaan, että vastustajan taitopelaaja rapataan tajuttomaksi.
Jääkiekon arvot
Jääkiekkoliiton sääntöjen toisessa pykälässä sanotaan mm., että "Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet."
Kuka uskoo, että nämä ovat toteutuneet? Minä en ainakaan
Mutta jotain asioita laji on tehnyt hyvin. Ilmeisesti tällä soturi-imagolla, jolla härskisti markkinoidaan lajia, on saatu Suomen kansa jokakeväiseen kiihottuneiseen tilaan, jossa maailman tärkein asia on Ruotsin lyöminen lajissa, jota pelataan edelleen tosissaan vain noin 10-12 maassa ja jonka arvot ovat jos ei nyt aivan väkivallan ihailun, niin ainakin sen osittaisen sallimisen kannalla.
Ja sen sanottuani, käännän taas kelkkani suuntaa sen verran, että taidokas kiekkopeli on toki ilo silmälle sekin, kuten moni muukin joukkuepallopeli. Laji ei ole huono, lajin markkinointi ja sitä ympäröivä hype ja sen sisältämän väkivallan ja "koodiston" ihailu ovat. Ne ovat järkyttäviä.
Ja miten tämä liittyy jääkenttien herrasmiespeliin eli Curlingiin?
No, kyllä minä ymmärrän, että aika nyt taitaa vain sitten olla sellainen, että kovuutta, kilpailua ja yksilökeskeisyyttä maailmassa arvostetaan enemmän, kuin joukkuepelaamista, yhteistyötä ja tiimiä. Joukkueesta kyllä puhutaan, mutta "Sankareita" on vain harvoja. Iljettävin lista, joka mieleeni juolahtaa, on iltapäivälehden lätkämaaotteluiden jälkeinen "Leijonat ja lampaat" -lista, jossa nimetään suoraan eilispäivän luuserit ja voittajat, toimittajan kovalla ja kaljanhöyryisellä asiantuntemuksella tietenkin.
Ja Curlingiin se liittyy siten, että
Curlingissa on (edes) arvot, joista voi jokainen pelaaja olla lajin parissa YLPEÄ
Curlingissa on todellakin syytä säilyttää sen arvot. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja rehellisellä pelillä voiton ratkaiseminen ovat helvetin paljon arvokkaampia asioita vaalittaviksi, kuin laitataklaukset tai päähän kohdistuneet taklaukset, joissa pelaaja saattaa halvaantua loppuiäkseen. Vastustajan kunnioittamisesta puhutaan lätkässä, mutta kun se ei toteudu. Voitaisiin kysyä, miksi jossakin muussa lajissa se toteutuu.
Ei kukaan estä Curlingissa lyömästä vastustajaa Curlingharjalla. Sitä ei kuitenkaan jostain syystä vaan tapahdu. Siis lukekaa huulilta: Ei vaan tapahdu.
On oikeastaan erikoista, että...
...jääkiekossa puhutaan lajin sisäisestä koodista... Ennen ottelua on kaksi joukkuetta, eikä ainakaan ole mitään näennäistä syytä, miksi heidän pitäisi lyödä toisiaan... tietenkin jonkinlainen "historian kostaminen oikeuttaa" tähän lajin "asiantuntijoiden" mukaan.
Hei, ihan oikeasti miettikää !
Oikeutusta kostoihin ja rumiin taklauksiin, keihästämiseen ja tappeluihin ei vaan ole. Siis ei mitään oikeutusta, ei minkäänlaista oikeutusta kostoihin tai "sisäisen koodiston" toteuttamiseen. Silti niin tehdään vuodesta ja pelistä toiseen.
Jo D- ja C-junnutasolla.
Curlingin koodisto
Curlingin koodisto on avoin, siinä on kerrottu kaikki tarpeellinen ja en kyllä tiedä ensimmäistäkään kentällä tapahtunutta väkivaltaista tapausta. Se on kielletty jo pelin koodissa. Pientä suukopua lienee syntynyt joskus sääntöjen osalta, mutta siinä suurimmat aggressiot,mitä on tarvittu koko lajissa.
Anteeksi vain, lätkäjätkät, mutta lätkässä väkivalta on ihan yhtä kielletty kuin curlingissakin.
Curlingin pelaaja ymmärtää sen ihan selittämättä, että väkivalta on kusipäisyyden maksimaalisin esiintymätilanne. Jääkiekkoilija tarvitsee mystisen "koodiston", eikä silti ymmärrä pienen tönimisen ja päätaklauksen eroa.
Lajimarkkinointi nuorisolle
Miettikää nyt kukin teistä, arvon curlaajista ja muista lukijoista hetki, minkä kuvan "sotaanlähtö" -mainos jääkiekkoturnauksesta pikkukundille aiheuttaa.
"Ei sen väliä", huutaa lätkäfani kaljapäissään.
Selostajakin ottelussa puhuu sotureista, sota-alueesta ja lapset oppivat esikuviltaan.
Entäpä curlingin markkinointi?
Curlingia ei tietenkään juuri markkinoida resurssien puutteen takia. Mutta jos niin tehtäisiin, miksi curlingin markkinointia ei kohdistettaisi itse asiassa juniori-ikäisten pelaajien vanhempiin? Vai onko niin, että jos Curlingin arvot ja jääkiekon nykyiset todelliset arvot kerättäisiin paketiksi ja vietäisiin vanhempien eteen vaakakupissa mitattavaksi, mitä tapahtuisi.
Vanhemmat varmaan nauraisivat Curling-esittelijän pihalle ja toteaisivat :
"Ei kuule meidän rääpäle noilla curlingarvoilla pärjää maailmassa, minä vien sen mieluummin lätkätreeneihin. Oppiipa pärjäämään!"
"Kiitos ajastanne ja näkemiin."
Olemmeko me, ihmiskunta, todella näin tyhmiä?
Valitsisitko sinä, vanhempana, lasten isänä tai äitinä jääkiekon ja tavoitteena siintävän astetta kiiltävämmän kulkuneuvon ja poikaasi kohdistuvasta ihailusta kirkuvan blondilauman vai asettaisitko vaakakupin toisen pään inhimilliset arvot tärkeämmäksi. Siellä toisessa kupissa ovat
Urheiluhenkisyys - Hyväntahtoinen mieli - Kunnioitettava käyttäytyminen - Toisten huomioon ottaminen.
Tottakai toivot pojallesi parasta mahdollista elämää, taloudellisesti ja henkisesti. Valitettavasti niitä kahta ei saa änärissä yhtä aikaa.
On varmaan aivan liian pateettista eli siis intomielistä väittää, että joskus tilanne muuttuisi siihen suuntaan, että eettisesti näitä asioita perheissä jo pikkupoikien ja -tyttöjen kanssa keskusteltaisiin.
Ovatko Curlingin arvot todella niin kaukana reaalimaailmasta, että niitä ei vaan kannata markkinoida?
Maassa on aina kevään korvalla noin neljä miljoonaa jääkiekkoasiantuntijaa. Itse yritän pysytellä diplomaattisen etäisyyden päässä lajista, mutta kiteytettäköön nyt oma näkemykseni: Vihaan jääkiekon väkivaltaista luonnetta, mutta jokin syvällä kumpuava eläimellisyys aina silloin tällöin minustakin piipahtaa esille, kun vastustajan robotti ajelee suomalaiselta tajun kankaalle.
Syntyy vihan tunne ja se ei ole ikinä, missään asiassa koskaan, hyvä juttu.
Lajin, siis jääkendon, arvomaailmaa en missään olosuhteissa enää nykyisin hyväksy. Aikuiset tehkööt, mitä huvittaa, mutta kun jo "Uran" alusta (jopa 7-vuotiaana) ja siis lapsesta lähtien pelaajia kiihotetaan kilpailemaan keskenään, puhutaan änäristä, fyrkasta, teini-iässä naisista, hienoista autoista ja niin edelleen... Kyllä, minäkin olen ollut siellä B-junnujen lätkäkopissa kuuntelemassa, kun uhotaan, että vastustajan taitopelaaja rapataan tajuttomaksi.
Jääkiekon arvot
Jääkiekkoliiton sääntöjen toisessa pykälässä sanotaan mm., että "Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet."
Kuka uskoo, että nämä ovat toteutuneet? Minä en ainakaan
Mutta jotain asioita laji on tehnyt hyvin. Ilmeisesti tällä soturi-imagolla, jolla härskisti markkinoidaan lajia, on saatu Suomen kansa jokakeväiseen kiihottuneiseen tilaan, jossa maailman tärkein asia on Ruotsin lyöminen lajissa, jota pelataan edelleen tosissaan vain noin 10-12 maassa ja jonka arvot ovat jos ei nyt aivan väkivallan ihailun, niin ainakin sen osittaisen sallimisen kannalla.
Ja sen sanottuani, käännän taas kelkkani suuntaa sen verran, että taidokas kiekkopeli on toki ilo silmälle sekin, kuten moni muukin joukkuepallopeli. Laji ei ole huono, lajin markkinointi ja sitä ympäröivä hype ja sen sisältämän väkivallan ja "koodiston" ihailu ovat. Ne ovat järkyttäviä.
Ja miten tämä liittyy jääkenttien herrasmiespeliin eli Curlingiin?
No, kyllä minä ymmärrän, että aika nyt taitaa vain sitten olla sellainen, että kovuutta, kilpailua ja yksilökeskeisyyttä maailmassa arvostetaan enemmän, kuin joukkuepelaamista, yhteistyötä ja tiimiä. Joukkueesta kyllä puhutaan, mutta "Sankareita" on vain harvoja. Iljettävin lista, joka mieleeni juolahtaa, on iltapäivälehden lätkämaaotteluiden jälkeinen "Leijonat ja lampaat" -lista, jossa nimetään suoraan eilispäivän luuserit ja voittajat, toimittajan kovalla ja kaljanhöyryisellä asiantuntemuksella tietenkin.
Ja Curlingiin se liittyy siten, että
Curlingissa on (edes) arvot, joista voi jokainen pelaaja olla lajin parissa YLPEÄ
Curlingissa on todellakin syytä säilyttää sen arvot. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja rehellisellä pelillä voiton ratkaiseminen ovat helvetin paljon arvokkaampia asioita vaalittaviksi, kuin laitataklaukset tai päähän kohdistuneet taklaukset, joissa pelaaja saattaa halvaantua loppuiäkseen. Vastustajan kunnioittamisesta puhutaan lätkässä, mutta kun se ei toteudu. Voitaisiin kysyä, miksi jossakin muussa lajissa se toteutuu.
Ei kukaan estä Curlingissa lyömästä vastustajaa Curlingharjalla. Sitä ei kuitenkaan jostain syystä vaan tapahdu. Siis lukekaa huulilta: Ei vaan tapahdu.
On oikeastaan erikoista, että...
...jääkiekossa puhutaan lajin sisäisestä koodista... Ennen ottelua on kaksi joukkuetta, eikä ainakaan ole mitään näennäistä syytä, miksi heidän pitäisi lyödä toisiaan... tietenkin jonkinlainen "historian kostaminen oikeuttaa" tähän lajin "asiantuntijoiden" mukaan.
Hei, ihan oikeasti miettikää !
Oikeutusta kostoihin ja rumiin taklauksiin, keihästämiseen ja tappeluihin ei vaan ole. Siis ei mitään oikeutusta, ei minkäänlaista oikeutusta kostoihin tai "sisäisen koodiston" toteuttamiseen. Silti niin tehdään vuodesta ja pelistä toiseen.
Jo D- ja C-junnutasolla.
Curlingin koodisto
Curlingin koodisto on avoin, siinä on kerrottu kaikki tarpeellinen ja en kyllä tiedä ensimmäistäkään kentällä tapahtunutta väkivaltaista tapausta. Se on kielletty jo pelin koodissa. Pientä suukopua lienee syntynyt joskus sääntöjen osalta, mutta siinä suurimmat aggressiot,mitä on tarvittu koko lajissa.
Anteeksi vain, lätkäjätkät, mutta lätkässä väkivalta on ihan yhtä kielletty kuin curlingissakin.
Curlingin pelaaja ymmärtää sen ihan selittämättä, että väkivalta on kusipäisyyden maksimaalisin esiintymätilanne. Jääkiekkoilija tarvitsee mystisen "koodiston", eikä silti ymmärrä pienen tönimisen ja päätaklauksen eroa.
Lajimarkkinointi nuorisolle
Miettikää nyt kukin teistä, arvon curlaajista ja muista lukijoista hetki, minkä kuvan "sotaanlähtö" -mainos jääkiekkoturnauksesta pikkukundille aiheuttaa.
"Ei sen väliä", huutaa lätkäfani kaljapäissään.
Selostajakin ottelussa puhuu sotureista, sota-alueesta ja lapset oppivat esikuviltaan.
Entäpä curlingin markkinointi?
Curlingia ei tietenkään juuri markkinoida resurssien puutteen takia. Mutta jos niin tehtäisiin, miksi curlingin markkinointia ei kohdistettaisi itse asiassa juniori-ikäisten pelaajien vanhempiin? Vai onko niin, että jos Curlingin arvot ja jääkiekon nykyiset todelliset arvot kerättäisiin paketiksi ja vietäisiin vanhempien eteen vaakakupissa mitattavaksi, mitä tapahtuisi.
Vanhemmat varmaan nauraisivat Curling-esittelijän pihalle ja toteaisivat :
"Ei kuule meidän rääpäle noilla curlingarvoilla pärjää maailmassa, minä vien sen mieluummin lätkätreeneihin. Oppiipa pärjäämään!"
"Kiitos ajastanne ja näkemiin."
Olemmeko me, ihmiskunta, todella näin tyhmiä?
Valitsisitko sinä, vanhempana, lasten isänä tai äitinä jääkiekon ja tavoitteena siintävän astetta kiiltävämmän kulkuneuvon ja poikaasi kohdistuvasta ihailusta kirkuvan blondilauman vai asettaisitko vaakakupin toisen pään inhimilliset arvot tärkeämmäksi. Siellä toisessa kupissa ovat
Urheiluhenkisyys - Hyväntahtoinen mieli - Kunnioitettava käyttäytyminen - Toisten huomioon ottaminen.
Tottakai toivot pojallesi parasta mahdollista elämää, taloudellisesti ja henkisesti. Valitettavasti niitä kahta ei saa änärissä yhtä aikaa.
On varmaan aivan liian pateettista eli siis intomielistä väittää, että joskus tilanne muuttuisi siihen suuntaan, että eettisesti näitä asioita perheissä jo pikkupoikien ja -tyttöjen kanssa keskusteltaisiin.
Ovatko Curlingin arvot todella niin kaukana reaalimaailmasta, että niitä ei vaan kannata markkinoida?
sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Legendaarinen Finnish bonspiel
Finnish bonspiel - keväisin Hyvinkäällä pelattava viikonlopputurnaus on Curlingin harrastajapiireille Suomessa jo käsite. Jälleen kerran Hyvinkään jäähalli isännöi kevään jo ehdittyä kesäiseksi auringonpaahteeksi mainiota turnausta. Mutta jäikö jotain uupumaan?

Kirjoittajan edustama seura oli mukana yhdellä joukkueella tänä vuonna ja on sanottava, että turnauksessa sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta hieman tämä Suomen vanhin bonspiel kaipaisi - jos saa toivoa pelaajilta - lisää heittäytymistä, hulluttelua ja huumoria. Tämä ei siis missään nimessä ole kriittinen kirjoitus järjestäjiä kohtaan, enemmänkin tunnelman luonista ovat vastuussa pelaajat. Mutta kauden viimeisen turnauksen on ainakin takavuosina ollut eräänlainen naamiaisjuhla, jossa ryppyotsainen kilpailumentaliteetti on jätetty narikkaan ja revitelty kunnolla
Liekö sitten yleinen lamakausi tai taantuma, mutta ehkä kunnon irtiotot nimenomaan jääesiintymisessä tällä kertaa puuttuivat.

Bonspieleihin maailmalla ja myös Hyvinkään Bonspieliin on aiemmin kuulunut hyvien pelien ja lauantain bankettiohjelman lisäksi myös kevätkarnevaalihenkinen heittäytyminen, itseilmaisu ja joukkueiden värikäs pukeutuminen. Tällä kertaa joukkueet epäonnistuivat tässä surkeasti joitakin kevyitä yritelmiä lukuun ottamatta ja pääosa joukkueista esiintyi omissa peliasuissaan. Mainittakoon, että esimerkkikuvat eivät ole tämän vuoden Hyvinkään bonspielistä vaan maailmalta.

Onko kyse vain siitä, että me suomalaiset emme osaa ottaa pintakuortamme edes yhden juhlan ajaksi alas ja heittäytyä hetkeksi vain nauramaan inhimillisyyksillemme. Hyvin toki ymmärrän vastaväitteen, että pukeutumisen ei pidä olla myöskään itsetarkoitus.
Kuitenkin Bonspiel nimenomaan sisältää hauskuuden ja Hyvinkään turnaus myös tarvitsee keväthenkisen irrottelun.
Blogimme kiittää kuitenkin hienosti järjestetystä turnauksesta ja toivoo ensi kaudella jokaiselta suomi-curlaajalta bonspieleissä parempaa kykyä heittäytymiseen. Ehkä turnauksen sääntöihin voisi kirjata jonkin pienen porkkanan tai palkinnon omituisimmasta ja värikkäimmästä peliasusta, esiintymisestä tai muusta pelille epärelevantista tekijästä.
Kun me suomalaiset olemme ilmeisesti muuten niin ujoja heittäytymään.
sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Pyöreän kiven ritarit
Curlingin ritarisäännöt
Curlinghenki on kaikille pelaajille tuttu. Se on jopa kirjoitettu lajin sääntöihin. Lajiharrastajat tietävät, että se määrittelee moraalisen koodiston lajin ympärillä. Toisin kuin eräissä muissa jäälajeissa, curlingissa ei vastustajaa yritetä teloa, kampittaa, huijata tai hämätä. Myös tuomari on lajissa lähestulkoon vain ratkaisemassa tilanteita silloin, kun säännöissä on tulkinnanvaraa. Laji on siis moraaliltaan eräs kestävimmistä, mitä joukkueurheilussa on.
Mutta tuntemattomammat ovat Curlingin ns. ritarisäännöt. Nämä säännöt muotoutuivat tiettävästi noin 1200-1300 -lukujen taitteessa skotlantilaisten järvien rannoilla, siis paikoissa, joissa ensimmäiset curlingharrastajat kokoontuivat peliä pelaamaan.
Myyttisessä seremoniassa määriteltiin curlingin ensimmäiset ritarit ja ritareille säännöt. Ja kuten tunnetummassa "pyöreän pöydän ritareiden" tarinassa, myös nämä ensimmäiset curlingritarit kokoontuivat yhteen pyöreältä curlingkiveltä näyttävän graniittisen pöydän ääreen.
Ensimmäisessä kokouksessa pyöreän pöydän curlaajien puhetta johti muuan skotti, nimeltänsä Percival. Mainittakoon, että paikalla oli 10 curlaajaa, joista 9 oli skotteja. Joukkoon oli eksynyt myös yksi norjalainen.
Puheenjohtaja Percival aloitti luonnehtimalla curlingin sääntöjä ja henkeä ja vertasi curlaajan ominaisuuksia kunkin läsnäolijan parhaaseen ominaisuuteen. Hän julisti.
"
Curlaajan on oltava vapaatahtoinen, kuten minä, Percival Lähteensilmä.Curlaajan on oltava intohimoinen, kuten Galahad Laiha
Curlaajan on oltava päättäväinen, kuten alamaalta tullut Bors Kolmijalka
Curlaajan on oltava seikkailunhaluinen, kuten joukkoomme kaukaa Norjasta saapunut Tor Sinisilmä.
Curlaajan on oltava taitava, kuten Simon Parrakas
Curlaajan on oltava ystävällinen, kuten Pellinore Edinburghilainen
Curlaajan on oltava armollinen ja anteeksiantavainen, kuten Tristan Loch Lomondilta
Curlaajan on oltava totuudenmukainen, kuten ylämaan isoimman nummen, Nargaten Agnes
Curlaajan on oltava yhteisöllinen, kuten Abigail Glasgowsta
Curlaajan on oltava myötäeloinen, kuten Jonathan Isoluinen
Nämä kymmenen ominaisuutta olkoot ihanteitamme ja monia muita pois sulkematta. Älköön lajin maanpiirissä pilkattako ketään, ei elävää eikä kuollutta, Kertokoon kivi järjestyksemme taitavuudessa, mutta tunnustakaamme, että meillä jokaisella on omat kunnioitettavat ominaisuutemme.
Pelatkaamme yhteisymmärryksessä, hyväksymisen ilmapiirissä ja kiven ja jään jylhien ominaispiirteiden armoilla.
Olkaamme aina ystäviä, antakaamme anteeksi ja hymyilkäämme toisillemme, myös vaikeilla hetkillä.
Se olkoon Pyöreän curlingkiven ritarien sanoma maailmalle. Tästedes. "
Näin puhui ensimmäiseksi Curlingin kivihengeksi nimitetty Percival, kotoisin Skotlannin ylämaalta, Kimlochboralen kylästä,
Hän oli pohjois-Skotlannista, Atlantin rannalta kotoisin oleva pääri, joka johti puhetta Stonehengen ensimmäisessä curlingia harrastavien kylien kokouksessa.
Ja puhui hyvin. Kukaan todellinen curlaaja ei hänen sanojansa kiistä.
Edes täällä kaukana Suomessa
sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Möbiuksen nauha ja Kleinin pullo Suomi-curlingissa
Monet tietävät, mikä on Moebiuksen nauha. Siinä se on kuvassa.
Niille, jotka eivät tiedä, voit leikellä Moebiuksen nauhan vaikka paperista. Eli kun leikkaat pitkän paperisuikaleen, kierrät toista päätä puoli kierrosta ja liimaat paperiluiskan päät yhteen. Näin saat kaksipuiolisesta paperista yhden, yhtenäisen pinnan. Siis ei enää kahta pintaa, vain yksi pinta. Kokeile, jos et usko.
Kleinin pullo onkin sitten jo vaikeampi ajatusrakennelma. Siinä tapahtuu jotain vastaavaa kuin Moebiuksen nauhassa, en tosin itse ymmärrä topologiasta paljoakaan, mutta näyttää kuulemma siltä, että Kleinin pullolla on vain yksi pinta. Ainakin neliulotteisessa avaruudessa.
Vaikeaa ? Ei välttämättä niin vaikeaa, kuin yhteisymmärryksen löytäminen neuvottelussa asiakkaan ja toimittajan välillä.
Ja se yhteys Curlingiin ?
On todella sietämättömän valitettavaa, että eräällä tärkeällä Suomi-curlingin osa-alueella on päädytty Möbiuksen nauhalta vaikuttavaan tilaan. On kuljettu vuosikaudet samaa polkua ympäri ja tultu samaan paikkaan takaisin.
Nauha on nyt katkennut, tie on poikki ja nauhaa pitkin kävelty tosiasiassa vuosikaudet. Paikalle on asetettu nyt "kielletty ajosuunta" -merkki. Enää ei ilmeisesti ole tarkoitus kiertää samaa ympyrää.
Jotenkin käsittämätöntä kuin se onkin, ainakin allekirjoittanut haluaa, että jotakin kehitystä tapahtuu. Olkoon se nyt vaikka sitten sitä, että Möbiuksen nauha on mennyt poikki.
Tilanne ei ole hauska, minua ei naurata. Ei tosin itketäkään. On vain väsynyt olo. Mutta onnellinen siitä, että asia on johonkin suuntaan ratkeamassa.
Nyt on paitsi inhimillisesti, myös topologisesti katsottuna löydettävä uusi polku.
HETI.
Moebiuksen nauha on poikki. Toiveissa on, ettemme ajaudu Kleinin Pulloon
sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Stone by stone
Kivi kerrallaan
Yksi kivi kerrallaan,
niin pelissämme sanotaan.
yksi kivi kerrallaan.
Ei sitä oikein muutenkaan voi pelata.
Kivi kiveltä,
kohti keskustaa,
kohti voittoa,
kohti mestaruutta.
Kivistä rakentuu muuri, kohoaa kallio, aallonmurtaja, jäänmurtaja.
My home is where your heart is.
Onko sydämesi kiveä?
vai vuoteessasi vaahteranlehtiä?
Kanadastako oletkin?
Isaac Elliot, hänkin huomasi, kivi kiveltä :
"New way home, I dream a little dream of ya, to be with ya,
Stone by stone, I am working on a dream for ya, the best for ya...

Kaiverran nimiämme saman kiven reunalle.
Siitä ei niitä piiskaa pois sade, lumi, eikä myräkkä.
Kivi kiveltä rakentuu muuri.
Ystävyyden,
läsnäolon,
rakkauden,
yhteisöllisyyden muuri.
sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa
Yksi kivi kerrallaan,
niin pelissämme sanotaan.
yksi kivi kerrallaan.
Ei sitä oikein muutenkaan voi pelata.
Kivi kiveltä,
kohti keskustaa,
kohti voittoa,
kohti mestaruutta.
Kivistä rakentuu muuri, kohoaa kallio, aallonmurtaja, jäänmurtaja.
My home is where your heart is.
Onko sydämesi kiveä?
vai vuoteessasi vaahteranlehtiä?
Kanadastako oletkin?
Isaac Elliot, hänkin huomasi, kivi kiveltä :
"New way home, I dream a little dream of ya, to be with ya,
Stone by stone, I am working on a dream for ya, the best for ya...
Kaiverran nimiämme saman kiven reunalle.
Siitä ei niitä piiskaa pois sade, lumi, eikä myräkkä.
Kivi kiveltä rakentuu muuri.
Ystävyyden,
läsnäolon,
rakkauden,
yhteisöllisyyden muuri.
sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Sarkasmia peliin
Sarkasmia peliin
Sarkasmi on nokkeluuden korkein muoto, mutta älykkyyden alhaisin muoto. Vai miten päin se nyt olikaan? Oma pääni, kun sille päälle sattuu, on muodostunut paitsi sarkastiseksi, myös varsin isokokoiseksi - ylioppilaslakin kokoakaan ei löytynyt normikaupoista, vaan sellainen piti hakea erikseen suuripäiden osastolta Stockmannilta asti ja koko oli 62.
Elämä opettaa, sanotaan. Vai opettaako Curling lopulta enemmän kuin elämä yhteensä? Katsotaanpa asiaa yhden ottelutapahtuman verran yhden joukkueen näkökulmasta. Satunnaisen lukijan on tarkoitus ottaa tämä kuvaus ottelusta sarkastisella huumorilla. Curling on hieno peli ja tämä lause ei ole sarkasmi. Alla kuvatut tapahtumat ovat totta.

Sarkastinen ottelu
On synkkä ja aurinkoinen talvi-ilta. En sentään ole niin kyvytön kirjoittajana, että aloittaisin Jaska Jokusen koiran, Ressun, kirjailijaharrastuksen joka kertaisella aloituslauseella. Muokkasin Ressun aloitusta peräti useamman sanan verran ja päädyin vahvaan sarkasmiin. Siis, on synkkä, mutta aurinkoinen talvi-ilta.
"Hienosti tehty", toteaa sisäinen sarkastikkoni ja jatkaa sarkastisesti: "Hyvä aloitus varsinaiselle tarinalle."
Sisäinen sarkastikkoni kommentoi myös päässäni : "Onpa erinomainen blogipäivityksen alku. Hienoa."
Keltaiset vastaan punaiset
Niin, on siis edelleen synkkä ja talvinen ilta. Keltaisiin sonnustautunut joukkue on saapunut jo curlinghallille myöhässä, minuuttia yli otteluohjelmaan merkityn alkamishetken. Joukkueen kakkosheittäjä on saapunut paikalle kylläkin ajoissa, mutta ilmoittaa muulle porukalle hetkeä ennen ottelun alkua:
"Jätkät hei, pelille on nyt hyvät enteet, unohdin harjani kotiin."
"Koitetaan nyt tsempata kuitenkin", kapteeni toteaa melko värittömään, sarkasmin täyttämään sävyyn, sillä mahdollisuudet sarjavoittoon ovat lipuneet jo aikapäiviä sitten.
"Ja ottelun jälkeen sitten kaikki suoraan kotiin nukkumaan. Ei mennä baarin kautta, huomenna on tärkeä turnaus alkamassa", toteaa kolmosheittäjä heittäen ns. täyssarkasmin.
Viimeisen pään etua arvottaessa joukkue seuraa tarkkana pyörivää kiveä, kumpi saa edun. Ohikulkeva naispelaaja toteaa julmalla sarkasmilla: "Joukkueenne näyttää olevan hyvässä kuosissa, kuten ennenkin. Onnea peliin."
Arvonta päättyy kapteenin puolisarkasmiin : "Hienoa, että päästään heittämään ensimmäisenä."
Vihdoin päästään aloittamaan ja joukkueen ykköstykki on jo hakilla. Kippari on näyttänyt heittopäätyä kohti keskisor... eikun keskisuojaa ja toinen harjaajista ohjeistaa varmuuden vuoksi neljäsosasarkasmilla vielä heittäjää : "Heitä läpi, katsotaan, mitä kippari sanoo."
Ykkösheitto kuitenkin onnistuu todella hienosti ja päätyy pyydettyyn keskisuojaan. Toisella kivellä lähdetään kiertämään keskelle, jos nyt heittopääty jotain ymmärsi kipparin sarkastisista merkeistä. Sekin heitto onnistuu hienosti ja olematta alkuunkaan sarkastinen, päätyy takapesän reunalle, juuri ja juuri koskettamaan pesää.
"Hyvä alku, toinen kivistä onnistui", toteaa äärisarkastikoksi havaittu kolmosheittäjämme, joka on joukkueen paras harjaamaan - hampaitaan.
Kakkosheittäjän kierteet purevat jo paremmin ja pari keskikiveä saadaan osittain suojien taakse. Kipparikin nostaa neljännen kiven jälkeen peukaloa heittopäätyä kohden, mutta jää epäselväksi, oliko kyseessä aito into hyvistä heitoista vai puolikuiva ja väljähtynyt sarkasmi.
Kolmosheittäjän toisen heiton pilaa ykkösheittäjä, joka toteaa heittoon keskittyvälle pelitoverilleen : "Miten kotona menee?"

Heitto epäonnistuu, kolisee suojiin, vastustaja tekee helpon tuplan ja vastustaja on yhtäkkiä neljän pisteen vauhdissa. Kippari näyttää jälleen peukaloa toisesta päästä.
Viimeistä edellinen heitto on kapteenille tärkeä, mutta näyttää kohtuullisen helpolta. Pitäisi saada noja kahta keskikiveä vasten, että pelastettaisiin maksimissaan vastustajalle ykkönen ja jäisi mahdollisuus itselle jopa kolmeen. On sarkasmittakin selvää, että heitto menee ohi ja pitkäksi, varakipparin kiittäessä heitosta toteamalla : "Hyvä heitto, vain vähän liian kova."
Vastustaja heittää sitten suojan ja pesässä on nyt neljä vastustajan kiveä. Hyvällä heitolla itselle otettaisiin ykkönen, mutta kun kippari heittää ohi ja tönäisee vielä oman kivenkin takapesästä pois, vastustaja varastaa viisi. Varakippari kiittää heitosta toteamalla curlinghenkisesti: "Hyvä heitto, vain vähän ohi".
Tässä vaiheessa harjaajat antavat kippareilleen sarkastiset aplodit. Peli paranee hieman, mutta turpiin tulee 15-2. Kopissa pelin jälkeen kippari antaa sarkastista palautetta: "Ykkösheittäjämme heittoasento oli tänään jäntevämpi, pidä se jatkossakin. Ja hei, tänään heiteltiin hyvällä fiiliksellä. Ei tosin kiviä, vaan sarkasmeja."
The end

Sarkasmi on nokkeluuden korkein muoto, mutta älykkyyden alhaisin muoto. Vai miten päin se nyt olikaan? Oma pääni, kun sille päälle sattuu, on muodostunut paitsi sarkastiseksi, myös varsin isokokoiseksi - ylioppilaslakin kokoakaan ei löytynyt normikaupoista, vaan sellainen piti hakea erikseen suuripäiden osastolta Stockmannilta asti ja koko oli 62.
Elämä opettaa, sanotaan. Vai opettaako Curling lopulta enemmän kuin elämä yhteensä? Katsotaanpa asiaa yhden ottelutapahtuman verran yhden joukkueen näkökulmasta. Satunnaisen lukijan on tarkoitus ottaa tämä kuvaus ottelusta sarkastisella huumorilla. Curling on hieno peli ja tämä lause ei ole sarkasmi. Alla kuvatut tapahtumat ovat totta.
Sarkastinen ottelu
On synkkä ja aurinkoinen talvi-ilta. En sentään ole niin kyvytön kirjoittajana, että aloittaisin Jaska Jokusen koiran, Ressun, kirjailijaharrastuksen joka kertaisella aloituslauseella. Muokkasin Ressun aloitusta peräti useamman sanan verran ja päädyin vahvaan sarkasmiin. Siis, on synkkä, mutta aurinkoinen talvi-ilta.
"Hienosti tehty", toteaa sisäinen sarkastikkoni ja jatkaa sarkastisesti: "Hyvä aloitus varsinaiselle tarinalle."
Sisäinen sarkastikkoni kommentoi myös päässäni : "Onpa erinomainen blogipäivityksen alku. Hienoa."
Keltaiset vastaan punaiset
Niin, on siis edelleen synkkä ja talvinen ilta. Keltaisiin sonnustautunut joukkue on saapunut jo curlinghallille myöhässä, minuuttia yli otteluohjelmaan merkityn alkamishetken. Joukkueen kakkosheittäjä on saapunut paikalle kylläkin ajoissa, mutta ilmoittaa muulle porukalle hetkeä ennen ottelun alkua:
"Jätkät hei, pelille on nyt hyvät enteet, unohdin harjani kotiin."
"Koitetaan nyt tsempata kuitenkin", kapteeni toteaa melko värittömään, sarkasmin täyttämään sävyyn, sillä mahdollisuudet sarjavoittoon ovat lipuneet jo aikapäiviä sitten.
"Ja ottelun jälkeen sitten kaikki suoraan kotiin nukkumaan. Ei mennä baarin kautta, huomenna on tärkeä turnaus alkamassa", toteaa kolmosheittäjä heittäen ns. täyssarkasmin.
Viimeisen pään etua arvottaessa joukkue seuraa tarkkana pyörivää kiveä, kumpi saa edun. Ohikulkeva naispelaaja toteaa julmalla sarkasmilla: "Joukkueenne näyttää olevan hyvässä kuosissa, kuten ennenkin. Onnea peliin."
Arvonta päättyy kapteenin puolisarkasmiin : "Hienoa, että päästään heittämään ensimmäisenä."
Vihdoin päästään aloittamaan ja joukkueen ykköstykki on jo hakilla. Kippari on näyttänyt heittopäätyä kohti keskisor... eikun keskisuojaa ja toinen harjaajista ohjeistaa varmuuden vuoksi neljäsosasarkasmilla vielä heittäjää : "Heitä läpi, katsotaan, mitä kippari sanoo."
Ykkösheitto kuitenkin onnistuu todella hienosti ja päätyy pyydettyyn keskisuojaan. Toisella kivellä lähdetään kiertämään keskelle, jos nyt heittopääty jotain ymmärsi kipparin sarkastisista merkeistä. Sekin heitto onnistuu hienosti ja olematta alkuunkaan sarkastinen, päätyy takapesän reunalle, juuri ja juuri koskettamaan pesää.
"Hyvä alku, toinen kivistä onnistui", toteaa äärisarkastikoksi havaittu kolmosheittäjämme, joka on joukkueen paras harjaamaan - hampaitaan.
Kakkosheittäjän kierteet purevat jo paremmin ja pari keskikiveä saadaan osittain suojien taakse. Kipparikin nostaa neljännen kiven jälkeen peukaloa heittopäätyä kohden, mutta jää epäselväksi, oliko kyseessä aito into hyvistä heitoista vai puolikuiva ja väljähtynyt sarkasmi.
Kolmosheittäjän toisen heiton pilaa ykkösheittäjä, joka toteaa heittoon keskittyvälle pelitoverilleen : "Miten kotona menee?"

Heitto epäonnistuu, kolisee suojiin, vastustaja tekee helpon tuplan ja vastustaja on yhtäkkiä neljän pisteen vauhdissa. Kippari näyttää jälleen peukaloa toisesta päästä.
Viimeistä edellinen heitto on kapteenille tärkeä, mutta näyttää kohtuullisen helpolta. Pitäisi saada noja kahta keskikiveä vasten, että pelastettaisiin maksimissaan vastustajalle ykkönen ja jäisi mahdollisuus itselle jopa kolmeen. On sarkasmittakin selvää, että heitto menee ohi ja pitkäksi, varakipparin kiittäessä heitosta toteamalla : "Hyvä heitto, vain vähän liian kova."
Vastustaja heittää sitten suojan ja pesässä on nyt neljä vastustajan kiveä. Hyvällä heitolla itselle otettaisiin ykkönen, mutta kun kippari heittää ohi ja tönäisee vielä oman kivenkin takapesästä pois, vastustaja varastaa viisi. Varakippari kiittää heitosta toteamalla curlinghenkisesti: "Hyvä heitto, vain vähän ohi".
Tässä vaiheessa harjaajat antavat kippareilleen sarkastiset aplodit. Peli paranee hieman, mutta turpiin tulee 15-2. Kopissa pelin jälkeen kippari antaa sarkastista palautetta: "Ykkösheittäjämme heittoasento oli tänään jäntevämpi, pidä se jatkossakin. Ja hei, tänään heiteltiin hyvällä fiiliksellä. Ei tosin kiviä, vaan sarkasmeja."
The end

Tilaa:
Kommentit (Atom)


