Curling 1927

Curling 1927
Curling 1927

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Takaisin jäätikölle




Joillekin meistä mennyt kesä lienee ollut lämmin paratiisi ja toisille meistä, kuten allekirjoittaneelle, jonkinlainen maanpäällinen tuskien taival. Olkoon, kesä on nyt ohi ja syksy saapuu ja sitä myötä jatkuvat taas Curlingpeijaiset joka puolella. Varovaiset harjoitukset alkavat joillakin luultavasti jo syyskuun alusta, jotkut lämpenevät hitaammin.

Parasta on kuitenkin, että kausi alkaa taas. YES !!




Kuten muinaiset Stonehengen druidit saivat jokasyksyisen kutsunsa kokoontua taas jäätyneille lammille pelinsä ääreen. Kutsu kuului silloin näin ja kuulukoon se edelleen.

After the hottest summer since forever,

After five long, hot, torturing months, 
After 20 weeks of agony through fiercely blazing finnish summer
After 150 days without the friendly touch of your partners in fellowship, 

with ice-cold ice
with stone-hard stones
With Stonehenge spirit of "the dozen druids"
and with not-shaved and rampant beards

They are about to come back
They will raise from their summer nest holes
They will wander yet again to the nearest temple of idolatry
They will start their odd winter rituals and ceremonies

and start fighting regally and honestly for the kingdomship of the rings.

Ice is yours !

tiistai 27. toukokuuta 2014

Jääurheilulajien arvoista

Jääkendo, siis monelle suomalaiselle tutummin jääkiekko, herättää tunteita yli lajirajojen. Ainakin se on näillä jäärihmastojen peittämillä niemillä, notkoilla ja saarelmilla ylenpalttisen tolkuttomasti puhuttu aihe. Ottamatta tällä kertaa kantaan sen väkivaltaiseen ja jonkinlaista "soturiperinnettä" ihailevaan luonteeseen, on lajissa tietenkin paljon hyvääkin. Ainakin se saa kansan puhumaan joka vuosi joukkueurheilun lainalaisuuksista ja lajin kehittämisestä.

Maassa on aina kevään korvalla noin neljä miljoonaa jääkiekkoasiantuntijaa. Itse yritän pysytellä diplomaattisen etäisyyden päässä lajista, mutta kiteytettäköön nyt oma näkemykseni: Vihaan jääkiekon väkivaltaista luonnetta, mutta jokin syvällä kumpuava eläimellisyys aina silloin tällöin minustakin piipahtaa esille, kun vastustajan robotti ajelee suomalaiselta tajun kankaalle.

Syntyy vihan tunne ja se ei ole ikinä, missään asiassa koskaan, hyvä juttu.

Lajin, siis jääkendon, arvomaailmaa en missään olosuhteissa enää nykyisin hyväksy. Aikuiset tehkööt, mitä huvittaa, mutta kun jo "Uran" alusta (jopa 7-vuotiaana) ja siis lapsesta lähtien pelaajia kiihotetaan kilpailemaan keskenään, puhutaan änäristä, fyrkasta, teini-iässä naisista, hienoista autoista ja niin edelleen... Kyllä, minäkin olen ollut siellä B-junnujen lätkäkopissa kuuntelemassa, kun uhotaan, että vastustajan taitopelaaja rapataan tajuttomaksi.

Jääkiekon arvot

Jääkiekkoliiton sääntöjen toisessa pykälässä sanotaan mm., että "Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet."

Kuka uskoo, että nämä ovat toteutuneet? Minä en ainakaan
Mutta jotain asioita laji on tehnyt hyvin. Ilmeisesti tällä soturi-imagolla, jolla härskisti markkinoidaan lajia, on saatu Suomen kansa jokakeväiseen kiihottuneiseen tilaan, jossa maailman tärkein asia on Ruotsin lyöminen lajissa, jota pelataan edelleen tosissaan vain noin 10-12 maassa ja jonka arvot ovat jos ei nyt aivan väkivallan ihailun, niin ainakin sen osittaisen sallimisen kannalla.

Ja sen sanottuani, käännän taas kelkkani suuntaa sen verran, että taidokas kiekkopeli on toki ilo silmälle sekin, kuten moni muukin joukkuepallopeli. Laji ei ole huono, lajin markkinointi ja sitä ympäröivä hype ja sen sisältämän väkivallan ja "koodiston" ihailu ovat. Ne ovat järkyttäviä.


Ja miten tämä liittyy jääkenttien herrasmiespeliin eli Curlingiin?

No, kyllä minä ymmärrän, että aika nyt taitaa vain sitten olla sellainen, että kovuutta, kilpailua ja yksilökeskeisyyttä maailmassa arvostetaan enemmän, kuin joukkuepelaamista, yhteistyötä ja tiimiä. Joukkueesta kyllä puhutaan, mutta "Sankareita" on vain harvoja. Iljettävin lista, joka mieleeni juolahtaa, on iltapäivälehden lätkämaaotteluiden jälkeinen "Leijonat ja lampaat" -lista, jossa nimetään suoraan eilispäivän luuserit ja voittajat, toimittajan kovalla ja kaljanhöyryisellä asiantuntemuksella tietenkin.

Ja Curlingiin se liittyy siten, että

Curlingissa on (edes) arvot, joista voi jokainen pelaaja olla lajin parissa YLPEÄ

Curlingissa on todellakin syytä säilyttää sen arvot. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja rehellisellä pelillä voiton ratkaiseminen ovat helvetin paljon arvokkaampia asioita vaalittaviksi, kuin laitataklaukset tai päähän kohdistuneet taklaukset, joissa pelaaja saattaa halvaantua loppuiäkseen. Vastustajan kunnioittamisesta puhutaan lätkässä, mutta kun se ei toteudu. Voitaisiin kysyä, miksi jossakin muussa lajissa se toteutuu.

Ei kukaan estä Curlingissa lyömästä vastustajaa Curlingharjalla. Sitä ei kuitenkaan jostain syystä vaan tapahdu. Siis lukekaa huulilta: Ei vaan tapahdu.

On oikeastaan erikoista, että...

...jääkiekossa puhutaan lajin sisäisestä koodista... Ennen ottelua on kaksi joukkuetta, eikä ainakaan ole mitään näennäistä syytä, miksi heidän pitäisi lyödä toisiaan... tietenkin jonkinlainen "historian kostaminen oikeuttaa" tähän lajin "asiantuntijoiden" mukaan.

Hei, ihan oikeasti miettikää !

Oikeutusta kostoihin ja rumiin taklauksiin, keihästämiseen ja tappeluihin ei vaan ole. Siis ei mitään oikeutusta, ei minkäänlaista oikeutusta kostoihin tai "sisäisen koodiston" toteuttamiseen. Silti niin tehdään vuodesta ja pelistä toiseen.

Jo D- ja C-junnutasolla.

Curlingin koodisto

Curlingin koodisto on avoin, siinä on kerrottu kaikki tarpeellinen ja en kyllä tiedä ensimmäistäkään kentällä tapahtunutta väkivaltaista tapausta. Se on kielletty jo pelin koodissa. Pientä suukopua lienee syntynyt joskus sääntöjen osalta, mutta siinä suurimmat aggressiot,mitä on tarvittu koko lajissa.

Anteeksi vain, lätkäjätkät, mutta lätkässä väkivalta on ihan yhtä kielletty kuin curlingissakin.

Curlingin pelaaja ymmärtää sen ihan selittämättä, että väkivalta on kusipäisyyden maksimaalisin esiintymätilanne. Jääkiekkoilija tarvitsee mystisen "koodiston", eikä silti ymmärrä pienen tönimisen ja päätaklauksen eroa.


Lajimarkkinointi nuorisolle

Miettikää nyt kukin teistä, arvon curlaajista ja muista lukijoista hetki, minkä kuvan "sotaanlähtö" -mainos jääkiekkoturnauksesta pikkukundille aiheuttaa.

"Ei sen väliä", huutaa lätkäfani kaljapäissään.

Selostajakin ottelussa puhuu sotureista, sota-alueesta ja lapset oppivat esikuviltaan.

Entäpä curlingin markkinointi?

Curlingia ei tietenkään juuri markkinoida resurssien puutteen takia. Mutta jos niin tehtäisiin, miksi curlingin markkinointia ei kohdistettaisi itse asiassa juniori-ikäisten pelaajien vanhempiin? Vai onko niin, että jos Curlingin arvot ja jääkiekon nykyiset todelliset arvot kerättäisiin paketiksi ja vietäisiin vanhempien eteen vaakakupissa mitattavaksi, mitä tapahtuisi.

Vanhemmat varmaan nauraisivat Curling-esittelijän pihalle ja toteaisivat :

"Ei kuule meidän rääpäle noilla curlingarvoilla pärjää maailmassa, minä vien sen mieluummin lätkätreeneihin. Oppiipa pärjäämään!"

"Kiitos ajastanne ja näkemiin."


Olemmeko me, ihmiskunta, todella näin tyhmiä?

Valitsisitko sinä, vanhempana, lasten isänä tai äitinä jääkiekon ja tavoitteena siintävän astetta kiiltävämmän kulkuneuvon ja poikaasi kohdistuvasta ihailusta kirkuvan blondilauman vai asettaisitko vaakakupin toisen pään inhimilliset arvot tärkeämmäksi. Siellä toisessa kupissa ovat

Urheiluhenkisyys - Hyväntahtoinen mieli - Kunnioitettava käyttäytyminen - Toisten huomioon ottaminen.

Tottakai toivot pojallesi parasta mahdollista elämää, taloudellisesti ja henkisesti. Valitettavasti niitä kahta ei saa änärissä yhtä aikaa.
On varmaan aivan liian pateettista eli siis intomielistä väittää, että joskus tilanne muuttuisi siihen suuntaan, että eettisesti näitä asioita perheissä jo pikkupoikien ja -tyttöjen kanssa keskusteltaisiin.

Ovatko Curlingin arvot todella niin kaukana reaalimaailmasta, että niitä ei vaan kannata markkinoida?




sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Legendaarinen Finnish bonspiel



Finnish bonspiel - keväisin Hyvinkäällä pelattava viikonlopputurnaus on Curlingin harrastajapiireille Suomessa jo käsite. Jälleen kerran Hyvinkään jäähalli isännöi kevään jo ehdittyä kesäiseksi auringonpaahteeksi mainiota turnausta. Mutta jäikö jotain uupumaan?





Kirjoittajan edustama seura oli mukana yhdellä joukkueella tänä vuonna ja on sanottava, että turnauksessa sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta hieman tämä Suomen vanhin bonspiel kaipaisi - jos saa toivoa pelaajilta - lisää heittäytymistä, hulluttelua ja huumoria. Tämä ei siis missään nimessä ole kriittinen kirjoitus järjestäjiä kohtaan, enemmänkin tunnelman luonista ovat vastuussa pelaajat. Mutta kauden viimeisen turnauksen on ainakin takavuosina ollut eräänlainen naamiaisjuhla, jossa ryppyotsainen kilpailumentaliteetti on jätetty narikkaan ja revitelty kunnolla

Liekö sitten yleinen lamakausi tai taantuma, mutta ehkä kunnon irtiotot nimenomaan jääesiintymisessä tällä kertaa puuttuivat.




Bonspieleihin maailmalla ja myös Hyvinkään Bonspieliin on aiemmin kuulunut hyvien pelien ja lauantain bankettiohjelman lisäksi myös kevätkarnevaalihenkinen heittäytyminen, itseilmaisu ja joukkueiden värikäs pukeutuminen. Tällä kertaa joukkueet epäonnistuivat tässä surkeasti joitakin kevyitä yritelmiä lukuun ottamatta ja pääosa joukkueista esiintyi omissa peliasuissaan. Mainittakoon, että esimerkkikuvat eivät ole tämän vuoden Hyvinkään bonspielistä vaan maailmalta.





Onko kyse vain siitä, että me suomalaiset emme osaa ottaa pintakuortamme edes yhden juhlan ajaksi alas ja heittäytyä hetkeksi vain nauramaan inhimillisyyksillemme. Hyvin toki ymmärrän vastaväitteen, että pukeutumisen ei pidä olla myöskään itsetarkoitus.

Kuitenkin Bonspiel nimenomaan sisältää hauskuuden ja Hyvinkään turnaus myös tarvitsee keväthenkisen irrottelun.

Blogimme kiittää kuitenkin hienosti järjestetystä turnauksesta ja toivoo ensi kaudella jokaiselta suomi-curlaajalta bonspieleissä parempaa kykyä heittäytymiseen. Ehkä turnauksen sääntöihin voisi kirjata jonkin pienen porkkanan tai palkinnon omituisimmasta ja värikkäimmästä peliasusta, esiintymisestä  tai muusta pelille epärelevantista tekijästä.

Kun me suomalaiset olemme ilmeisesti muuten niin ujoja heittäytymään.


sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa



perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pyöreän kiven ritarit


Curlingin ritarisäännöt 

Curlinghenki on kaikille pelaajille tuttu. Se on jopa kirjoitettu lajin sääntöihin. Lajiharrastajat tietävät, että se määrittelee moraalisen koodiston lajin ympärillä. Toisin kuin eräissä muissa jäälajeissa, curlingissa ei vastustajaa yritetä teloa, kampittaa, huijata tai hämätä. Myös tuomari on lajissa lähestulkoon vain ratkaisemassa tilanteita silloin, kun säännöissä on tulkinnanvaraa. Laji on siis moraaliltaan eräs kestävimmistä, mitä joukkueurheilussa on. 

Mutta tuntemattomammat ovat Curlingin ns. ritarisäännöt. Nämä säännöt muotoutuivat tiettävästi noin 1200-1300 -lukujen taitteessa skotlantilaisten järvien rannoilla, siis paikoissa, joissa ensimmäiset curlingharrastajat kokoontuivat peliä pelaamaan.

Myyttisessä seremoniassa määriteltiin curlingin ensimmäiset ritarit ja ritareille säännöt. Ja kuten tunnetummassa "pyöreän pöydän ritareiden" tarinassa, myös nämä ensimmäiset curlingritarit kokoontuivat yhteen pyöreältä curlingkiveltä näyttävän graniittisen pöydän ääreen. 


Ensimmäisessä kokouksessa pyöreän pöydän curlaajien puhetta johti muuan skotti, nimeltänsä Percival. Mainittakoon, että paikalla oli 10 curlaajaa, joista 9 oli skotteja. Joukkoon oli eksynyt myös yksi norjalainen.

Puheenjohtaja Percival aloitti luonnehtimalla curlingin sääntöjä ja henkeä ja vertasi curlaajan ominaisuuksia kunkin läsnäolijan parhaaseen ominaisuuteen. Hän julisti. 

"

Curlaajan on oltava vapaatahtoinen, kuten minä, Percival Lähteensilmä. 
Curlaajan on oltava intohimoinen, kuten Galahad Laiha
Curlaajan on oltava päättäväinen, kuten alamaalta tullut Bors Kolmijalka
Curlaajan on oltava seikkailunhaluinen, kuten joukkoomme kaukaa Norjasta saapunut Tor Sinisilmä.
Curlaajan on oltava taitava, kuten Simon Parrakas
Curlaajan on oltava ystävällinen, kuten Pellinore Edinburghilainen
Curlaajan on oltava armollinen ja anteeksiantavainen, kuten Tristan Loch Lomondilta
Curlaajan on oltava totuudenmukainen, kuten ylämaan isoimman nummen, Nargaten Agnes 
Curlaajan on oltava yhteisöllinen, kuten Abigail Glasgowsta
Curlaajan on oltava myötäeloinen, kuten Jonathan Isoluinen  

Nämä kymmenen ominaisuutta olkoot ihanteitamme ja monia muita pois sulkematta. Älköön lajin maanpiirissä pilkattako ketään, ei elävää eikä kuollutta, Kertokoon kivi järjestyksemme taitavuudessa, mutta tunnustakaamme, että meillä jokaisella on omat kunnioitettavat ominaisuutemme.  

Pelatkaamme yhteisymmärryksessä, hyväksymisen ilmapiirissä ja kiven ja jään jylhien ominaispiirteiden armoilla. 

Olkaamme aina ystäviä, antakaamme anteeksi ja hymyilkäämme toisillemme, myös vaikeilla hetkillä. 

Se olkoon Pyöreän curlingkiven ritarien sanoma maailmalle. Tästedes. "


Näin puhui ensimmäiseksi Curlingin kivihengeksi nimitetty Percival, kotoisin Skotlannin ylämaalta, Kimlochboralen kylästä,

Hän oli pohjois-Skotlannista, Atlantin rannalta kotoisin oleva pääri, joka johti puhetta Stonehengen ensimmäisessä curlingia harrastavien kylien kokouksessa. 


Ja puhui hyvin. Kukaan todellinen curlaaja ei hänen sanojansa kiistä. 

Edes täällä kaukana Suomessa



sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Möbiuksen nauha ja Kleinin pullo Suomi-curlingissa


Monet tietävät, mikä on Moebiuksen nauha. Siinä se on kuvassa.



Niille, jotka eivät tiedä, voit leikellä Moebiuksen nauhan  vaikka paperista. Eli kun leikkaat pitkän paperisuikaleen, kierrät toista päätä puoli kierrosta ja liimaat paperiluiskan päät yhteen. Näin saat kaksipuiolisesta paperista yhden, yhtenäisen pinnan. Siis ei enää kahta pintaa, vain yksi pinta. Kokeile, jos et usko.

Kleinin pullo onkin sitten jo vaikeampi ajatusrakennelma. Siinä tapahtuu jotain vastaavaa kuin Moebiuksen nauhassa, en tosin itse ymmärrä topologiasta paljoakaan, mutta näyttää kuulemma siltä, että Kleinin pullolla on vain yksi pinta. Ainakin neliulotteisessa avaruudessa.

Vaikeaa ? Ei välttämättä niin vaikeaa, kuin yhteisymmärryksen löytäminen neuvottelussa asiakkaan ja toimittajan välillä.

Ja se yhteys Curlingiin ?

On todella sietämättömän valitettavaa, että eräällä tärkeällä Suomi-curlingin osa-alueella on päädytty Möbiuksen nauhalta vaikuttavaan tilaan. On kuljettu vuosikaudet samaa polkua ympäri ja tultu samaan paikkaan takaisin.

Nauha on nyt katkennut, tie on poikki ja nauhaa pitkin kävelty tosiasiassa vuosikaudet. Paikalle on asetettu nyt "kielletty ajosuunta" -merkki. Enää ei ilmeisesti ole tarkoitus kiertää samaa ympyrää.

Jotenkin käsittämätöntä kuin se onkin, ainakin allekirjoittanut haluaa, että jotakin kehitystä tapahtuu. Olkoon se nyt vaikka sitten sitä, että Möbiuksen nauha on mennyt poikki.

Tilanne ei ole hauska, minua ei naurata. Ei tosin itketäkään. On vain  väsynyt olo. Mutta onnellinen siitä, että asia on johonkin suuntaan ratkeamassa.


Nyt on paitsi inhimillisesti, myös topologisesti katsottuna löydettävä uusi polku.

HETI.

Moebiuksen nauha on poikki. Toiveissa on, ettemme ajaudu Kleinin Pulloon

sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Stone by stone

Kivi kerrallaan

Yksi kivi kerrallaan,
niin pelissämme sanotaan.
yksi kivi kerrallaan.

Ei sitä oikein muutenkaan voi pelata.

Kivi kiveltä,
kohti keskustaa,
kohti voittoa,
kohti mestaruutta.
Kivistä rakentuu muuri, kohoaa kallio, aallonmurtaja, jäänmurtaja.

My home is where your heart is.
Onko sydämesi kiveä?
vai vuoteessasi vaahteranlehtiä?
Kanadastako oletkin?

Isaac Elliot, hänkin huomasi, kivi kiveltä :

"New way home, I dream a little dream of ya, to be with ya,
Stone by stone, I am working on a dream for ya, the best for ya...


Kaiverran nimiämme saman kiven reunalle.
Siitä ei niitä piiskaa pois sade, lumi, eikä myräkkä.

Kivi kiveltä rakentuu muuri.
Ystävyyden,
läsnäolon,
rakkauden,
yhteisöllisyyden muuri.


sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sarkasmia peliin

Sarkasmia peliin

Sarkasmi on nokkeluuden korkein muoto, mutta älykkyyden alhaisin muoto. Vai miten päin se nyt olikaan? Oma pääni, kun sille päälle sattuu, on muodostunut paitsi sarkastiseksi, myös varsin isokokoiseksi - ylioppilaslakin kokoakaan ei löytynyt normikaupoista, vaan sellainen piti hakea erikseen suuripäiden osastolta Stockmannilta asti ja koko oli 62.

Elämä opettaa, sanotaan. Vai opettaako Curling lopulta enemmän kuin elämä yhteensä? Katsotaanpa asiaa yhden ottelutapahtuman verran yhden joukkueen näkökulmasta. Satunnaisen lukijan on tarkoitus ottaa tämä kuvaus ottelusta sarkastisella huumorilla. Curling on hieno peli ja tämä lause ei ole sarkasmi. Alla kuvatut tapahtumat ovat totta.



Sarkastinen ottelu


On synkkä ja aurinkoinen talvi-ilta. En sentään ole niin kyvytön kirjoittajana, että aloittaisin Jaska Jokusen koiran, Ressun, kirjailijaharrastuksen joka kertaisella aloituslauseella. Muokkasin Ressun aloitusta peräti useamman sanan verran ja päädyin vahvaan sarkasmiin. Siis, on synkkä, mutta aurinkoinen talvi-ilta.

"Hienosti tehty", toteaa sisäinen sarkastikkoni ja jatkaa sarkastisesti:  "Hyvä aloitus varsinaiselle tarinalle."
Sisäinen sarkastikkoni kommentoi myös päässäni : "Onpa erinomainen blogipäivityksen alku. Hienoa."

Keltaiset vastaan punaiset

Niin, on siis edelleen synkkä ja talvinen ilta. Keltaisiin sonnustautunut joukkue on saapunut jo curlinghallille myöhässä, minuuttia yli otteluohjelmaan merkityn alkamishetken. Joukkueen kakkosheittäjä on saapunut paikalle kylläkin ajoissa, mutta ilmoittaa muulle porukalle hetkeä ennen ottelun alkua:

"Jätkät hei, pelille on nyt hyvät enteet, unohdin harjani kotiin."
"Koitetaan nyt tsempata kuitenkin", kapteeni toteaa melko värittömään, sarkasmin täyttämään sävyyn, sillä mahdollisuudet sarjavoittoon ovat lipuneet jo aikapäiviä sitten.
"Ja ottelun jälkeen sitten kaikki suoraan kotiin nukkumaan. Ei mennä baarin kautta, huomenna on tärkeä turnaus alkamassa", toteaa kolmosheittäjä heittäen ns. täyssarkasmin.

Viimeisen pään etua arvottaessa joukkue seuraa tarkkana pyörivää kiveä, kumpi saa edun. Ohikulkeva naispelaaja toteaa julmalla sarkasmilla: "Joukkueenne näyttää olevan hyvässä kuosissa, kuten ennenkin. Onnea peliin."

Arvonta päättyy kapteenin puolisarkasmiin : "Hienoa, että päästään heittämään ensimmäisenä."

Vihdoin päästään aloittamaan ja joukkueen ykköstykki on jo hakilla. Kippari on näyttänyt heittopäätyä kohti keskisor... eikun keskisuojaa ja toinen harjaajista ohjeistaa varmuuden vuoksi neljäsosasarkasmilla vielä heittäjää : "Heitä läpi, katsotaan, mitä kippari sanoo."

Ykkösheitto kuitenkin onnistuu todella hienosti ja päätyy pyydettyyn keskisuojaan. Toisella kivellä lähdetään kiertämään keskelle, jos nyt heittopääty jotain ymmärsi kipparin sarkastisista merkeistä. Sekin heitto onnistuu hienosti ja olematta alkuunkaan sarkastinen, päätyy takapesän reunalle, juuri ja juuri koskettamaan pesää.
"Hyvä alku, toinen kivistä onnistui", toteaa äärisarkastikoksi havaittu kolmosheittäjämme, joka on joukkueen paras harjaamaan - hampaitaan.

Kakkosheittäjän kierteet purevat jo paremmin ja pari keskikiveä saadaan osittain suojien taakse. Kipparikin nostaa neljännen kiven jälkeen peukaloa heittopäätyä kohden, mutta jää epäselväksi, oliko kyseessä aito into hyvistä heitoista vai puolikuiva ja väljähtynyt sarkasmi.

Kolmosheittäjän toisen heiton pilaa ykkösheittäjä, joka toteaa heittoon keskittyvälle pelitoverilleen : "Miten kotona menee?"



Heitto epäonnistuu, kolisee suojiin, vastustaja tekee helpon tuplan ja vastustaja on yhtäkkiä neljän pisteen vauhdissa. Kippari näyttää jälleen peukaloa toisesta päästä.

Viimeistä edellinen heitto on kapteenille tärkeä, mutta näyttää kohtuullisen helpolta. Pitäisi saada noja kahta keskikiveä vasten, että pelastettaisiin maksimissaan vastustajalle ykkönen ja jäisi mahdollisuus itselle jopa kolmeen. On sarkasmittakin selvää, että heitto menee ohi ja pitkäksi, varakipparin kiittäessä heitosta toteamalla : "Hyvä heitto, vain vähän liian kova."

Vastustaja heittää sitten suojan ja pesässä on nyt neljä vastustajan kiveä. Hyvällä heitolla itselle otettaisiin ykkönen, mutta kun kippari heittää ohi ja tönäisee vielä oman kivenkin takapesästä pois, vastustaja varastaa viisi. Varakippari kiittää heitosta toteamalla curlinghenkisesti: "Hyvä heitto, vain vähän ohi".

Tässä vaiheessa harjaajat antavat kippareilleen sarkastiset aplodit. Peli paranee hieman, mutta turpiin tulee 15-2. Kopissa pelin jälkeen kippari antaa sarkastista palautetta: "Ykkösheittäjämme heittoasento oli tänään jäntevämpi, pidä se jatkossakin. Ja hei, tänään heiteltiin hyvällä fiiliksellä. Ei tosin kiviä, vaan sarkasmeja."

The end

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Rytminmuutos ja lajivelka



Esitän seuraavan kysymyksen tällä kertaa lajin aktiiviselle perusjoukolle, joka seuroissa toimii.

Ja kysyn rohkeasti, mutta en provosoiden:


Mitä SINÄ olet antanut lajille takaisin ? Oletko yksilönä lajille "velkaa" sen tarjoamista hienoista hetkistä ?  Voimmeko tehdä seuroina parempaa työtä lajin eteen? Yhdessä?

Curling on hieno laji, kieltämättä. Allekirjoittanut on ollut mukana jo lähes yhdeksän vuotta. Edellisinä vuosina on kuitenkin mietityttänyt lajin varsinaisen aktiivisen toiminnan jonkinlainen suunnan hakeminen tai jopa suunnan puute. Nyt uusi hallitus on tuonut mukanaan selvän rytminmuutoksen ja hyvä niin.

Älkää ymmärtäkö väärin. Kaikki kunnia niille, jotka lajin eteen työskentelevät, mutta jotenkin on vuosien mittaan alkanut tuntua siltä, että useita vuosia on liitto- ja seuratasolla "hukattu" oikeastaan saamatta aikaan mitään kovin konkreettista kehitystä. On ollut business as usual -vaihe.

Totta on, että liitossa rutiinit ja perustoiminnan pyörittäminen on hoidettu hyvin. Sarjat ovat pyörineet resursseihin nähden hienosti, bonspielejä on järjestetty ympäri Suomen ja hallisarjat ovat pyörineet. Kyllä. Tiedotus ja järjestöpuoli ovat toimineet tyydyttävästi, mutta....olisiko sitten muilla liittotoiminnan ja seuratoiminnan osa-alueilla jämähdetty pahasti paikoilleen tai ainakin kehitys on tökännyt kuin kivi roskaan.

Terävin toiminta puuttunut?

Luulen siis, etten liioittele, kun totean, että joku terävin särmä ja tavoitteellinen toiminta lajin eteen uuvahti. Lienee luonnollista, että kaikessa toiminnassa tulee väsähdys, jos asiat eivät etene oikeaan suuntaan tai silloin, kun ollaan vain "tyytyväisiä nykytilanteeseen".

Esimerkkinä tyytyväisyydestä vaikkapa se, että aika usein on itse tullut kuultua kokouksen kohdassa "edellisten kokousten päätösten toteutuminen", että ei meillä ole taaskaan toteutuneita päätöksiä. Ainakaan sellaisia, mitä nyt varsinaisesti pitäisi "seurata".

Siis onko tosiaan ollut niin, että ei ole ollut sellaisia päätöksiä, mitä pitäisi seurata ? Vai onko ollut niin, että päätöksiä on tehty, mutta niiden toteutus on jäänyt puolitankoon? Vai onko tehty vain sellaisia päätöksiä, mitkä eivät lähtökohtaisesti edes johda toimintaan?


Rytminmuutos on kuitenkin tapahtunut !!

Tällä hallituskaudella on alkanut selkeä rytminmuutos, jota on aivan varmasti kentällä kaivattu ja tarvittu. Suunta on hyvä, vauhti on nopea ja laatukin näyttää nyt hyvältä. Vielä tosin odotellaan, kun saadaan strategia purettua toiminnan tasolle ja nähdään, miten seurat siihen reagoivat. Erityisesti pääkaupunkiseudun seuroissa.

Uusi strategiatyö on edennyt jo nyt muutaman kuukauden ajan konkreettisesti, johdetusti ja tavoitteellisesti. Itse odotan jo seurani puolesta, miten toteutusvaiheeseen päästään ja mitä se tuo mukanaan.

Ja erityisesti odotan sitä, vastaavatko muut seurat huutoon? Oma seurani on aivan varmasti lähdössä kehitystyöhön mukaan, jos pääkaupunkiseudulla liiton huutoon yhteistyöstä vastataan? Ainakin pitäisi.

Helsinkiläisen, pääkaupunkiseutua ja ympäristökuntia palvelevan seuran edustajana toivon todella sitä, että seudun KAIKKI seurat ottavat liiton toiveista ja ajatuksista kiven ja harjan käteensä ja alkavat aidosti tehdä töitä lajin eteen yhdessä.

Ja kyllä. Aluksi se tarkoittaa joitakin takalistoa puuduttavia yhteisiä kokoontumisia ja mahdollista luopumista vanhoista totutuista rutiineista. Siis jos kehitystä halutaan.

Jos ei haluta, pysytään samoissa poteroissa, kuin tähänkin asti. Liitto on nyt  pyytänyt, seurojen vuoro on ottaa harja käteen ja ryhtyä hommiin.

Pääkaupunkiseudun totuus nimittäin on se, että pienikokoisista seuroista ei yksin ole merkittävään kehitystyöhön. Johtuen yksinkertaisesti siitä, että muutamat aktiivit ovat pirstoutuneet useaan seuraan.

Mitä sinä voit tehdä ?

Lajimme on hieno, se on antanut meille jokaiselle paljon rikkautta, hienoja ihmissuhteita, jännittäviä kokemuksia, huippuja ja pettymyksiä, niin kuin mainio joukkuelaji tekeekin. Jokainen meistä harrastajista on saanut lajilta paljon.

Mutta ovatko kaikki muistaneet antaa lajille myös takaisin? Oletko sinä lajille velkaa?

Rytminmuutos on tehty liitossa. Nyt on aika tehdä se myös niissä seuroissa, joissa toiminta on jymähtänyt paikoilleen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Ovatko seurat mukana?






keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Iso käsi tuolicurlaajille

Soihdut ovat Sotshissa sammuneet ja Curlingkivet siellä heitetty. Jääkuutio-areena on hiljentynyt. Mahtaneeko curling aivan lähiaikoina Sotshiin palata. Mene ja tiedä.

Talviolympialaisten valopilkkuna kuitenkin loisti yksi ottelu meidän suomalaisfanaatikkojen silmiin. Ja kuten Kummelissa aikanaan todettiiin, vastaus oli Kanada. Suomi pyöritti kivet kohdilleen nimenomaan juuri Kanadaa vastaan ja voittoa pyörätuolicurlingissa Kanadasta voidaan pitää erinomaisena suorituksena. Valitettavasti kuitenkin muiden otteluiden osalta jäätiin "omasta tasosta" ehkä hieman ja muutama tasainen ottelu kääntyi vastustajalle.

Itselläni oli kunnia olla Yleisradiolla selostamassa minkä tahansa lajin suomalaista klassikkoa Suomi-Ruotsi. Peli kääntyi kuitenkin Ruotsille ja itse jäin Ylen selostajakollegan kanssa ihmettelemään jäiden tasoa. Paikalta kantautuneet raportit tukivat "sisäistä silmämunaani" ja ilmeisesti ongelmia jäiden kanssa tosiaan oli. Ymmärtääkseni huurua kertyi reippaasti pelin aikana. Tasapuolisethan ne tietenkin ovat kaikille, mutta tällä kertaa Suomen joukkue ei aivan päässyt jään kanssa sinuiksi.

Ensimmäisenä paralympiacurlingin osallistumisena turnaus oli tietysti lajifanaatikolle mahtavaa katseltavaa. Hyvin menneen valmistautumisjakson ja Britanniassa saavutetun turnausvoiton jälkeen odotukset olivat tosin korkeammalla.

Mutta hei.   12-1 Kanadaa kuokkaan. Tuskin tällaista päivää enää koskaan nähdään Suomicurlingissa, millään tasolla.

Joukkueessa pelasivat Vesa Hellman, Sari Karjalainen, Markku Karjalainen, Tuomo Aarnikka ja Mina Mojtahedi

 Iso käsi joukkueelle kaikesta huolimatta.


sponsored by www.sotkansiipi.fi - edulliset kirjanpitopalvelut koko Suomessa


Kuva : Paralympiakomitea

 Suomen pyörätuolicurling-joukkue

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Pääkaupunkiseudulla hyvää curlinghenkeä !


Helsingin Curlinghallilla Oulunkylässä pyörähti kevään korvalla käyntiin sunnuntaiklubi, johon lajia pääsee edullisesti kokeilemaan. Myös aktiivipelaajat voivat tulla pelaamaan sunnuntaiklubille ja tapaamaan muita lajiharrastajia. HYVÄ HYVÄ!

Tulkaa paikalle kokeilemaan lajia, kaikki te lajia tai muuten vaan uutta harrastusta harkitsevat ihmiset. Curling on kivaa ja siinä on mukana hauskoja ihmisiä

Aktiivipelaajat. Tulkaa su-iltapäivänä jäälle ja tehdään vaikka vanhan ajan tapaan "kunujengit" ja laitetaan kiveä liikkeelle.


Terveisin, HC Kiviaita

TERVETULOA



STONE-HENGESSÄ



TERVETULOA UUTEEN BLOGIIN


Stone-hengessä -blogi tulee käsittelemään suomalaista Curlingharrastusta, Curlingin kilpailutoimintaa ja kaikkia Curlingiin liittyviä ilmiöitä ja tapahtumia. Se käsittelee curlingin aatteita ja tarjoaa ajatuksia tämän kauniin ja esteettisen, mutta lopulta taitoa vaativan, urheilullisen lajin ympäriltä.

Blogin kirjoittajina toimivat lajin suomalaiset aktiivit.






Blogin sponsorina toimii toistaiseksi

Sotkansiipi kirjanpitopalvelut www.davaisannointi.fi