Curling 1927

Curling 1927
Curling 1927

tiistai 27. toukokuuta 2014

Jääurheilulajien arvoista

Jääkendo, siis monelle suomalaiselle tutummin jääkiekko, herättää tunteita yli lajirajojen. Ainakin se on näillä jäärihmastojen peittämillä niemillä, notkoilla ja saarelmilla ylenpalttisen tolkuttomasti puhuttu aihe. Ottamatta tällä kertaa kantaan sen väkivaltaiseen ja jonkinlaista "soturiperinnettä" ihailevaan luonteeseen, on lajissa tietenkin paljon hyvääkin. Ainakin se saa kansan puhumaan joka vuosi joukkueurheilun lainalaisuuksista ja lajin kehittämisestä.

Maassa on aina kevään korvalla noin neljä miljoonaa jääkiekkoasiantuntijaa. Itse yritän pysytellä diplomaattisen etäisyyden päässä lajista, mutta kiteytettäköön nyt oma näkemykseni: Vihaan jääkiekon väkivaltaista luonnetta, mutta jokin syvällä kumpuava eläimellisyys aina silloin tällöin minustakin piipahtaa esille, kun vastustajan robotti ajelee suomalaiselta tajun kankaalle.

Syntyy vihan tunne ja se ei ole ikinä, missään asiassa koskaan, hyvä juttu.

Lajin, siis jääkendon, arvomaailmaa en missään olosuhteissa enää nykyisin hyväksy. Aikuiset tehkööt, mitä huvittaa, mutta kun jo "Uran" alusta (jopa 7-vuotiaana) ja siis lapsesta lähtien pelaajia kiihotetaan kilpailemaan keskenään, puhutaan änäristä, fyrkasta, teini-iässä naisista, hienoista autoista ja niin edelleen... Kyllä, minäkin olen ollut siellä B-junnujen lätkäkopissa kuuntelemassa, kun uhotaan, että vastustajan taitopelaaja rapataan tajuttomaksi.

Jääkiekon arvot

Jääkiekkoliiton sääntöjen toisessa pykälässä sanotaan mm., että "Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet."

Kuka uskoo, että nämä ovat toteutuneet? Minä en ainakaan
Mutta jotain asioita laji on tehnyt hyvin. Ilmeisesti tällä soturi-imagolla, jolla härskisti markkinoidaan lajia, on saatu Suomen kansa jokakeväiseen kiihottuneiseen tilaan, jossa maailman tärkein asia on Ruotsin lyöminen lajissa, jota pelataan edelleen tosissaan vain noin 10-12 maassa ja jonka arvot ovat jos ei nyt aivan väkivallan ihailun, niin ainakin sen osittaisen sallimisen kannalla.

Ja sen sanottuani, käännän taas kelkkani suuntaa sen verran, että taidokas kiekkopeli on toki ilo silmälle sekin, kuten moni muukin joukkuepallopeli. Laji ei ole huono, lajin markkinointi ja sitä ympäröivä hype ja sen sisältämän väkivallan ja "koodiston" ihailu ovat. Ne ovat järkyttäviä.


Ja miten tämä liittyy jääkenttien herrasmiespeliin eli Curlingiin?

No, kyllä minä ymmärrän, että aika nyt taitaa vain sitten olla sellainen, että kovuutta, kilpailua ja yksilökeskeisyyttä maailmassa arvostetaan enemmän, kuin joukkuepelaamista, yhteistyötä ja tiimiä. Joukkueesta kyllä puhutaan, mutta "Sankareita" on vain harvoja. Iljettävin lista, joka mieleeni juolahtaa, on iltapäivälehden lätkämaaotteluiden jälkeinen "Leijonat ja lampaat" -lista, jossa nimetään suoraan eilispäivän luuserit ja voittajat, toimittajan kovalla ja kaljanhöyryisellä asiantuntemuksella tietenkin.

Ja Curlingiin se liittyy siten, että

Curlingissa on (edes) arvot, joista voi jokainen pelaaja olla lajin parissa YLPEÄ

Curlingissa on todellakin syytä säilyttää sen arvot. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja rehellisellä pelillä voiton ratkaiseminen ovat helvetin paljon arvokkaampia asioita vaalittaviksi, kuin laitataklaukset tai päähän kohdistuneet taklaukset, joissa pelaaja saattaa halvaantua loppuiäkseen. Vastustajan kunnioittamisesta puhutaan lätkässä, mutta kun se ei toteudu. Voitaisiin kysyä, miksi jossakin muussa lajissa se toteutuu.

Ei kukaan estä Curlingissa lyömästä vastustajaa Curlingharjalla. Sitä ei kuitenkaan jostain syystä vaan tapahdu. Siis lukekaa huulilta: Ei vaan tapahdu.

On oikeastaan erikoista, että...

...jääkiekossa puhutaan lajin sisäisestä koodista... Ennen ottelua on kaksi joukkuetta, eikä ainakaan ole mitään näennäistä syytä, miksi heidän pitäisi lyödä toisiaan... tietenkin jonkinlainen "historian kostaminen oikeuttaa" tähän lajin "asiantuntijoiden" mukaan.

Hei, ihan oikeasti miettikää !

Oikeutusta kostoihin ja rumiin taklauksiin, keihästämiseen ja tappeluihin ei vaan ole. Siis ei mitään oikeutusta, ei minkäänlaista oikeutusta kostoihin tai "sisäisen koodiston" toteuttamiseen. Silti niin tehdään vuodesta ja pelistä toiseen.

Jo D- ja C-junnutasolla.

Curlingin koodisto

Curlingin koodisto on avoin, siinä on kerrottu kaikki tarpeellinen ja en kyllä tiedä ensimmäistäkään kentällä tapahtunutta väkivaltaista tapausta. Se on kielletty jo pelin koodissa. Pientä suukopua lienee syntynyt joskus sääntöjen osalta, mutta siinä suurimmat aggressiot,mitä on tarvittu koko lajissa.

Anteeksi vain, lätkäjätkät, mutta lätkässä väkivalta on ihan yhtä kielletty kuin curlingissakin.

Curlingin pelaaja ymmärtää sen ihan selittämättä, että väkivalta on kusipäisyyden maksimaalisin esiintymätilanne. Jääkiekkoilija tarvitsee mystisen "koodiston", eikä silti ymmärrä pienen tönimisen ja päätaklauksen eroa.


Lajimarkkinointi nuorisolle

Miettikää nyt kukin teistä, arvon curlaajista ja muista lukijoista hetki, minkä kuvan "sotaanlähtö" -mainos jääkiekkoturnauksesta pikkukundille aiheuttaa.

"Ei sen väliä", huutaa lätkäfani kaljapäissään.

Selostajakin ottelussa puhuu sotureista, sota-alueesta ja lapset oppivat esikuviltaan.

Entäpä curlingin markkinointi?

Curlingia ei tietenkään juuri markkinoida resurssien puutteen takia. Mutta jos niin tehtäisiin, miksi curlingin markkinointia ei kohdistettaisi itse asiassa juniori-ikäisten pelaajien vanhempiin? Vai onko niin, että jos Curlingin arvot ja jääkiekon nykyiset todelliset arvot kerättäisiin paketiksi ja vietäisiin vanhempien eteen vaakakupissa mitattavaksi, mitä tapahtuisi.

Vanhemmat varmaan nauraisivat Curling-esittelijän pihalle ja toteaisivat :

"Ei kuule meidän rääpäle noilla curlingarvoilla pärjää maailmassa, minä vien sen mieluummin lätkätreeneihin. Oppiipa pärjäämään!"

"Kiitos ajastanne ja näkemiin."


Olemmeko me, ihmiskunta, todella näin tyhmiä?

Valitsisitko sinä, vanhempana, lasten isänä tai äitinä jääkiekon ja tavoitteena siintävän astetta kiiltävämmän kulkuneuvon ja poikaasi kohdistuvasta ihailusta kirkuvan blondilauman vai asettaisitko vaakakupin toisen pään inhimilliset arvot tärkeämmäksi. Siellä toisessa kupissa ovat

Urheiluhenkisyys - Hyväntahtoinen mieli - Kunnioitettava käyttäytyminen - Toisten huomioon ottaminen.

Tottakai toivot pojallesi parasta mahdollista elämää, taloudellisesti ja henkisesti. Valitettavasti niitä kahta ei saa änärissä yhtä aikaa.
On varmaan aivan liian pateettista eli siis intomielistä väittää, että joskus tilanne muuttuisi siihen suuntaan, että eettisesti näitä asioita perheissä jo pikkupoikien ja -tyttöjen kanssa keskusteltaisiin.

Ovatko Curlingin arvot todella niin kaukana reaalimaailmasta, että niitä ei vaan kannata markkinoida?